Uusi työ aloitettu! :D
Matto olkoon siis väliaikojen pakkopullaa.
Se nimittäin tökkii. Big time.
Pari kerrosta virkkasin kunnes tylsistyin.
Huomasin myös virheen ja totesin mielessäni, että vaikken pidäkkään kutomisesta niin siinä on se hyvä puoli, että seuravilla kerroksilla voi vielä korjata virheitään. Virkkausta ei helposti lähde purkamaan puuttuvan pylvään toivossa. Varsinkin kun sen virheen huomaa aina vasta seuraavalla kerroksella samassa kohtaa.
Mutta jotain positiivistakin. Tapanani ei ole laskeskella silmukoita kerrosten välissä siinä toivossa, että olisin onnistunut ohjeessani pilkulleen. Nyt onnistuin. Olin siis onnistunut myös tuplaamaan virheeni oikeaan suuntaan jossain kohtaa. :D
Mutta olinpa taas ostoksilla. <3
Kasin sukkapuikot ja kerällinen lankaa.
Joululahjatalkoot alkakoon! IHANAA!!!!!
Toivottavasti kukaan aikuis -tuttu ei toivo tänä jouluna mitään liian materialistisia lahjoja, minulta saa nääs vain ja ainoastaan kotitekoisia. Piste.
Ja siis todellakin kudon. Kovin tylsää......
Saas nähdä kuinka peukaloiden ja kantapäiden käy. Täytyy tiristellä muistia sinne kultaiselle kasikytluvulle ja Ainon ja Ailan oppeihin.
Onni on kuitenkin ollut esim.
Viivin Virkkausnetti virkkauksen muisteloissa, ehkä ne kutomisen alkeetkin vielä jostain mielen sopukoista mieleen juolahtavat.
Taisin nimittäin olla ainoa ysiluokan tyttö, joka sai tehdä villapaitansa neulekoneella, silkasta säälistä.
Mutta yritänyttä ei laiteta.
Ja meidän perheessä on niin kiitollisen lapset, että he ovat onnensa kukkaloistossa tekee äiti ihan mitä tahansa. Ekaluokkalainen haluaisi ehdottomasti tuon vaaleanpunaisen Juhannusruusu -maton huoneeseensa, koska se on NIIN kaunis ja toinen nukkuu gugumögö poskella.
Maailman parhaat lapset. <3