Pehva huutaa armoa.

Olin tänään käsityöostoksilla!

Lisää lankaa tähän huovutettavaan työhön, joka muuten on 1.5 kerrosta vaille valmis. Saas nähdä raaskinko huovuttaa ollenkaan, on kovin kaunis noinkin. Sitten harmittaa kun pesukoneesta käsiin jää pannunalusen kokoinen huopamöykky, jossa kuviot ovat sulautuneet yhteen. Hmmm...tough one...

Virkkasin tänään sohvalla maaten kun ei peffa kestä enää istumista ja SIITÄ HUOLIMATTA ostin 4 kiloa mustaa trikookudetta uuteen mattoon, joka odottaa seuraavana jonossa. Halkaisija on ohjeessa 130 cm, mutta edelliseen ja käsialaani verraten siitä tulee n. 15 cm isompi eli kunnon matto jo. :D 

Oli muuten äärestä vaikeaa virkata edellistä mattoa kun olin ostanut aivan liian joustavaa trikoota. 

Ehkä vielä joku päivä tutustun siihen ontelokuituunkin.

Ja aaah...valmiiksi leikatut pellavakorin palat kuiskivat nimeäni tuosta viereisellä tuolilla nököttävästä pussista, mutta pakkomielle vie virkkaamaan. Puuuh.

Lapset kyselivät tänään, että voitaisiinko äiti leipoa. Havahduin, että on tosissaan useampi viikko kun edellisen kerran leivottiin herkkuja. Tuulettelivat onnellisina kun muistutin, että lauantaina ei muuta tehdäkään. Esikoisen täytekakku on täydessä suunnittelussa. Sain isolle paperille piirretyn linnoituksen tarvittavine tarvikkeineen. Viimevuotinen öljynporauslautta jää kyllä kevyesti tämän varjoon...ainakin koossa. :D

Aamulla herätty klo.4.45, eikä oikeastaan edes väsytä. Enkä varppina mene nukumaan ennenkun tuo Huopanen Juhannusruusu on virkattu valmiiksi.

Ihme juttu muuten, miten lasten syysloma saa äidinkin päivät aivan sekaisin. Olin jo eilen jäämässä viikonlopun viettoon. 

Mutta nyt lähden jälleen tutustumaan tähän blogiasetusten upottavaan suohon, jotta saisin nuo kommenttiraidat avoimiksi.

Kauniita unia, Angry Birdsien kuvia niinkun meillä toivottiin linnut kainaloissa juuri ennen nukahtamista. <3

Puss!