No niin.
Into piukkana virkattu huovutettavaa Juhannusruusua. Näin sen jo lepäilemässä sohvalla sunnuntaina kun Talo täyttyy esikoisipanan syntymäpäivän aikuis- ja sukulaisvieraista.
Lanka on lopussa ja illan hämärtyessä annos TTT:tä.
Samantien lankahyllyä katsoessani se iskee kuin salama.
Ei ole minun lankani Huopanen -lankaa. Ei todellakaan.
Olen inspiraation sokaisemana tehnyt yli puolet työstä Isoveljellä.
Jossain vaiheessa muistan miettineeni, että ompas kädenjälki merkillisen näköistä, sanoisinko rumaa. Mutta mitäpä muuta voi odottaa jos Isoveljeä virkkaa kasin koukulla. Mahtaisiko huopua nyrkkipyykillä ja mäntysuovalla?
Mutta niillä mennään, mitä on annettu.
Hoh hoijaa...yksi suunta ja se on ylöspäin.
Veikkaan, että tästä tulee piiiiiitkä yö.
Puhisevin terveisin,
puss och kram,
Suhinalempi
ps. TTT= Tarjoustaloterapia
(Täydellistä terapiaa tälläiselle shop-a-holicille kylän ainoassa "sekatavarakaupassa")
pps. opin juuri linkittämään blogistani, ji-haa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti