Ulkona sataa vettä...ihanaa.

Uusi työ aloitettu! :D

Matto olkoon siis väliaikojen pakkopullaa. 

Se nimittäin tökkii. Big time.

Pari kerrosta virkkasin kunnes tylsistyin. 

Huomasin myös virheen ja totesin mielessäni, että vaikken pidäkkään kutomisesta niin siinä on se hyvä puoli, että seuravilla kerroksilla voi vielä korjata virheitään. Virkkausta ei helposti lähde purkamaan puuttuvan pylvään toivossa. Varsinkin kun sen virheen huomaa aina vasta seuraavalla kerroksella samassa kohtaa.

Mutta jotain positiivistakin. Tapanani ei ole laskeskella silmukoita kerrosten välissä siinä toivossa, että olisin onnistunut ohjeessani pilkulleen. Nyt onnistuin. Olin siis onnistunut myös tuplaamaan virheeni oikeaan suuntaan jossain kohtaa. :D

Mutta olinpa taas ostoksilla. <3

Kasin sukkapuikot ja kerällinen lankaa.

Joululahjatalkoot alkakoon! IHANAA!!!!!

Toivottavasti kukaan aikuis -tuttu ei toivo tänä jouluna mitään liian materialistisia lahjoja, minulta saa nääs vain ja ainoastaan kotitekoisia. Piste.

Ja siis todellakin kudon. Kovin tylsää......

Saas nähdä kuinka peukaloiden ja kantapäiden käy. Täytyy tiristellä muistia sinne kultaiselle kasikytluvulle ja Ainon ja Ailan oppeihin. 

Onni on kuitenkin ollut esim. Viivin Virkkausnetti virkkauksen muisteloissa, ehkä ne kutomisen alkeetkin vielä jostain mielen sopukoista mieleen juolahtavat. 

Taisin nimittäin olla ainoa ysiluokan tyttö, joka sai tehdä villapaitansa neulekoneella, silkasta säälistä.

Mutta yritänyttä ei laiteta. 

Ja meidän perheessä on niin kiitollisen lapset, että he ovat onnensa kukkaloistossa tekee äiti ihan mitä tahansa. Ekaluokkalainen haluaisi ehdottomasti tuon vaaleanpunaisen Juhannusruusu -maton huoneeseensa, koska se on NIIN kaunis ja toinen nukkuu gugumögö poskella. 

Maailman parhaat lapset. <3

Hämärää

Täällä sitä virkataan, tyynyn päällä hämärässä ilman silmälaseja mustaa kudetta.
Terapiaa? Nöööyyyy.
Mutta minä selvisin siitä 8. kerroksesta ja luulen, että vielä ihan oikealla tavalla. Joskus SAATAN nimittäin säveltää jos ei ohje aukea...
Virkkaaminen on välillä täyttä kiinaa, pah.

Katselin vanhoja kuvia ja ihastelin niistä viime talven kinoksia.
IHANAA, KOHTA TULEE TALVI!!!

Puss!

Ihan jäässä

Nyt on olleet käsityöt pari päivää jäissä.
Ihan tosissaan peppu ja alaselkä niin kipeät, ettei illalla saa unta. Tavallinen istuminen on pelkkää tuskaa.
MUTTA ehdinpä aloittaa uutta mattoa pari päivää sitten. :D
Musta Aura -matto on jo puolimetrinen halkaisijaltaan. Tosin tein saman virheen kuteen kanssa kuin edellisessäkin matossa. Trikoo on liian joustavaa. Täytyy olla tosi varovainen, ettei matto ala vetämään kippuraan. Oikeasti virkkasin sitä puolimakuulla sängyssä yksi ilta ja virkkaus tyrehtyi 8.kerrokseen kun tekstistä alkoi tulla hepreaa siihen kellonaikaan nähden. :D

Lupasin kertoa ihanasta kirjasta, jonka työkaverini oli löytänyt kirjaston uutuuksista. Kirjan nimi on Kajsan iloiset tilkut. Jo kirjan selailu saa hyvälle mielelle. Ihania ideoita ja ihanasti toteutettu. SUOSITTELEN. Tosin en kyllä käsitä miten hän löytää nuo ihanat kankaat. Minulle kangaskaupat ovat yhtä hahmotushäiriöisen ihmisen sekamelskaa. Se, että osaisin poimia sieltä jonkin kuviollisen kauniin kankaan tuhannen muun joukosta on täysi mahdottomuus. En yksinkertaisesi näe yhtä yksilöä muiden joukosta.
Mutta tuosta kirjasta vielä. Ainakin tonttu, enkeli ja se iiiihana autotie on pakko toteuttaa jollakin tavalla.

Ongelma tässä käsityöharrastuksessani on se, ettei kotini todellakaan ole mikään maalaisdyllinen Tilda -koti. Käsitöilleni ei siis löydy täältä paikkaa. Kaikki Gugumögöt (amigurumit) ovat mm. laatikossa piilossa, josta nuorin lapseni ne aika ajoin kaivaa leikkeihinsä.
Laitanpa muuten tähän loppuun pari kuvaa niistäkin.

Puss!

Ihana päivä.

Tälläisiä päiviä lisää... <3

Aamulla nukuin piiiiiitkäääään.

Kaksi tanssituntia, BreakDance ja Pum of the Jam, solkku ja infrapunasauna takaavat euforisen mielentilan. Olin jo unohtanut miltä se tuntuu. 

Kiireetön aamu. 

Kiireetön salillakäynti. Lapset kummisedän ja mummon hellässä huomassa, eikä mitään hoppua mihinkään.

Nyt on tupla-sacher paistettu linnoitus-kakun pohjaksi, tähtipullien piparitaikina kovettumassa jääkaapissa,  pullataikina kohoamassa ja kasvispiirakan pohja jähmettymässä jääkaapissa. Aletaan olla voiton puolella tässä leipomisessa. Sankari itse kyllä livahti kaverille kesken touhujen, mutta jäljelle jäänyt väki vaan tuuletteli koska sai enemmän nuoltavia vatkaimia ja astioita itselleen.

Ruusu on huovuttamatta... Kuten sanoin, taistelen.

Mutta nyt perheen kanssa lenkille ja kädet takaisin jauhoihin. <3

Voi villalanka!

Siinä se sitten on, VIHDOINKIN! Taitaa olla villalankojen sesonki meneillään kun sai yöhön saakka metsästää luonnonvalkoista Huopasta marketeista.

Mutta......minä en millään meinaa raaskia huovuttaa sitä. 

En pysty. Nukun nyt vielä yön yli ja mietin löydänkö sille paikan. 

Ja mikä se edes on? Lampaanvillainen rahiliina? Hihhihhhhihihiii...

Mutta lapset rakastavat sitäkin. 

Minulla on niin kiitollinen yleisö täällä. <3

Tämän päivän todellinen puhde oli 4 kiloa mustaa trikookudetta tuhannen solmun möykyssä muovipussissa. Mutta hyvä siitäkin tuli. 

4 mustan Angry Birdsin munaa odottamassa hautojaansa Fatboyn riipputuolissa. 

Ja kyllä. Vihaiset linnut ON kova juttu tällä hetkellä. 

Äiti ei kyllä käsitä miksi.

Ja viimeiseksi vielä tärkein....tättärärättärärättärärää: 

Kakkutarpeet ostettu. 

Huomenna elämäni suurimman taiteellisen haasten kimppuun heti tanssituntien jälkeisessä euforiassa. 

Mutta kuten sanottu, minulla on kiitollinen yleisö.

<3 <3 <3

PUSS!

Pehva huutaa armoa.

Olin tänään käsityöostoksilla!

Lisää lankaa tähän huovutettavaan työhön, joka muuten on 1.5 kerrosta vaille valmis. Saas nähdä raaskinko huovuttaa ollenkaan, on kovin kaunis noinkin. Sitten harmittaa kun pesukoneesta käsiin jää pannunalusen kokoinen huopamöykky, jossa kuviot ovat sulautuneet yhteen. Hmmm...tough one...

Virkkasin tänään sohvalla maaten kun ei peffa kestä enää istumista ja SIITÄ HUOLIMATTA ostin 4 kiloa mustaa trikookudetta uuteen mattoon, joka odottaa seuraavana jonossa. Halkaisija on ohjeessa 130 cm, mutta edelliseen ja käsialaani verraten siitä tulee n. 15 cm isompi eli kunnon matto jo. :D 

Oli muuten äärestä vaikeaa virkata edellistä mattoa kun olin ostanut aivan liian joustavaa trikoota. 

Ehkä vielä joku päivä tutustun siihen ontelokuituunkin.

Ja aaah...valmiiksi leikatut pellavakorin palat kuiskivat nimeäni tuosta viereisellä tuolilla nököttävästä pussista, mutta pakkomielle vie virkkaamaan. Puuuh.

Lapset kyselivät tänään, että voitaisiinko äiti leipoa. Havahduin, että on tosissaan useampi viikko kun edellisen kerran leivottiin herkkuja. Tuulettelivat onnellisina kun muistutin, että lauantaina ei muuta tehdäkään. Esikoisen täytekakku on täydessä suunnittelussa. Sain isolle paperille piirretyn linnoituksen tarvittavine tarvikkeineen. Viimevuotinen öljynporauslautta jää kyllä kevyesti tämän varjoon...ainakin koossa. :D

Aamulla herätty klo.4.45, eikä oikeastaan edes väsytä. Enkä varppina mene nukumaan ennenkun tuo Huopanen Juhannusruusu on virkattu valmiiksi.

Ihme juttu muuten, miten lasten syysloma saa äidinkin päivät aivan sekaisin. Olin jo eilen jäämässä viikonlopun viettoon. 

Mutta nyt lähden jälleen tutustumaan tähän blogiasetusten upottavaan suohon, jotta saisin nuo kommenttiraidat avoimiksi.

Kauniita unia, Angry Birdsien kuvia niinkun meillä toivottiin linnut kainaloissa juuri ennen nukahtamista. <3

Puss!

Eipä menny ihan niinkun Strömsössä.

No niin.
Into piukkana virkattu huovutettavaa Juhannusruusua. Näin sen jo lepäilemässä sohvalla sunnuntaina kun Talo täyttyy esikoisipanan syntymäpäivän aikuis- ja sukulaisvieraista.
Lanka on lopussa ja illan hämärtyessä annos TTT:tä.
Samantien lankahyllyä katsoessani se iskee kuin salama.
Ei ole minun lankani Huopanen -lankaa. Ei todellakaan.
Olen inspiraation sokaisemana tehnyt yli puolet työstä Isoveljellä.
Jossain vaiheessa muistan miettineeni, että ompas kädenjälki merkillisen näköistä, sanoisinko rumaa. Mutta mitäpä muuta voi odottaa jos Isoveljeä virkkaa kasin koukulla. Mahtaisiko huopua nyrkkipyykillä ja mäntysuovalla?
Mutta niillä mennään, mitä on annettu.
Hoh hoijaa...yksi suunta ja se on ylöspäin.
Veikkaan, että tästä tulee piiiiiitkä yö.

Puhisevin terveisin,
puss och kram,

Suhinalempi

ps. TTT= Tarjoustaloterapia
(Täydellistä terapiaa tälläiselle shop-a-holicille kylän ainoassa "sekatavarakaupassa")

pps. opin juuri linkittämään blogistani, ji-haa!

Uneton peiton alla

Huomenta.
Liikaako asioita mielessä? Ei tule uni illalla, eikä uneta aamulla. Höh.
Onneksi on virkkuukoukku. :D Aamun pimeinä tunteina taas puikko viuhui ja työ edistyi.
Taitaa olla joku luova kausi meneillään kun on ideoita ja suunnitelmia pää täynnä.
Kerron illalla aivan ihanasta uudesta kirjasta, jonka työkaverini lainasi kirjastosta ja josta ainakin muutama idea on aivan pakko toteuttaa.
Mutta nyt töihin, jotta pääsee iltapäivällä kude-, lanka- ja kangasostoksille.
Nautinnollista syyspäivää!
Oli muuten eilen hieno myrsky!

Koukussa...taas.

Löysinpä itseni koukunvarresta....jälleen.
Matonkuteita ei ole oikeita värejä niin oli soveltamisen aika. Purin puolikkaan kerän luonnonvalkoista Huopanen -lankaa, josta aloittamani viritys ei tule ikinä näkemään päivänvaloa.
Aloin siis virkkaamaan koon 8 koukulla Huopasesta Juhannusruusua. Ajatuksena on huovuttaa se ja ommella sohvatyyny, johon kiinnitän tuotoksen. Toivottavasti.
Minulla on niin käsitöissä kuin leipomuksissakin pahana tapana aina hiukan soveltaa. Joskus onnistuneesti, joskun ei niinkään.. Lisäilenpä kuvia kun saan virkkauksen valmiiksi, ennen ja jälkeen huovutuksen. Vähän arveluttaa miten kuvio tulee esiin huovutuksen jälkeen...
Kauniita unia, murut.
Minun unissani minua jahtaa luultavasti jättiläismäinen virkkuukoukku.

Paljastin

Huomenta.
Kirmaisin eilen hihitellen yläkertaan kertomaan miehelleni, että olen tehnyt jotain hassua.
En meinannut millään saada suustani ulos mitä.
Moneymaker -mieheni ensimmäinen arvaus oli, että olen perustanut yrityksen tai toiminimen???
Olin nimittäin juuri illalla arvuutellut häneltä, mitä tuollainen Juhannusruusu -matto maksaa nettikaupassa ja hän luonnollisesti näki siinä tilaisuuteni.
Minä en vielä.
Mutta nyt ylös, ulos ja lenkille. Koiravanhuskin kömpi juuri alakertaan heiluttamaan häntää.
Onnellista päivää!
Suhinalempi

Hui kauhistus..

Täällä sitä ollaan..kirjoittamassa ihkaensimmäistä omaa blogia. Valtavan onnellisena eilen päättämästäni tähänastisen elämäni suurimmasta virkkausprojektista eli tuosta Juhannusruusu -matosta. <3
Vielä eilen vannoin, että nyt alkaa ompelu ja virkkaus jää tauolle. Äsken löysin itseni uuden matto-ohjeen äärestä. Se jääköön vielä salaisuudeksi, mutta kudeostoksille nenä vie...ihan pian.
Kauniita unia, mussukat. <3